Helou!

Ajattelin aloittaa blogin kirjoittamisen nyt raskausaikana. Paljon myllää pään sisällä,niin kiva johonkin kirjoittaa.

Eli olen 20-vuotias nuori nainen ja odotan esikoistani,jonka laskettuaika on 3.8.15, nyt on menossa siis RV 18+4.

Mieheni täyttää ihan juuri 26v ja perheeseemme kuuluu myös yksi koira. :) 

Raskausaika on mennyt hyvin! Pahoinvointia oli viikolle n.13 asti,harvoin enää. Muita kolotuksia mitä tähän kuuluu on vieläkin :D Ja ne tietty pelästyttää välillä,kun ei oikein ole varma mikä on "normaalia" ja mikä ei,mutta onneks tuo mies saa aina mut rauhottumaan <3

Positiivisen testin tein 4. joulukuuta,koska seuraavana päivänä oli suunnitelmissa mennä kaverin pikkujouluihin vähän rentoutumaan,jos testi on negatiivinen. Tikkuun piirtyi heti selvästi kaksi punaista viivaa ja olihan se hieno tunne,mutta uskomaton! V:lle (miehelleni) menin sitä heti näyttämään,että et usko,kaks tuli! V oli myös iloinen,mutta sano että haluaa,että teen testin vielä seuraavana aamuna. :) No seuraavana aamuna viivat oli vielä tummemmat! 

Varhaisraskauden ultrassa käytiin yksityisellä viikolla 6+3 pienen vuotelun takia ja halusin mielenrauhan.että kaikki on hyvin ja olihan sielä. 6mm kokoinen toukka sielä oli ja sydän sykki :)

5.1 oli eka neuvola ja sieltä sain kehuja kun lopetin tupakan polton seinään ja että emme ole alkoholi myönteisiä raskausaikana. 

NT-ultra oli 20.1 viikolla 12+2. En ikinä ole niin paljon jännittänyt kun sinä päivänä! En pystynyt lähtemään edes kouluun. V tuli mukaan myös tottakai ja tais sitäkin jännittää. Kun pääsin siihen pöydälle makaamaan niin en uskaltanut katsoa ruutuun,että mitä jos sielä ei mitään elävää näykkään. V silitteli ja piti kädestä kiinni kun huomasi,että meinaan kuolla siihen jännitykseen. Mutta heti kun lääkäri sen kapulan tuohon masun päälle laittoi,näkyi ruudulla elävä kaveri! Sielä se liikkui ja vaihteli asentoa ja hyppi :D Mittoja oli vaikea saada kun kaveri riehui niin kovasti. En ole ikinä nähnyt V:n naamalla niin leveää hymyä ja niin onnellista ilmettä,kun se näki ekan kerran tulevan lapsensa! Oltiin molemmat niin onnellisia <3 Terve kaveri sielä hillui ja oli hyvän kokoinen.

11.2 oli lääkärineuvola ja sielä kuultiin ekaa kertaa sydänäänet! <3  V on kyllä ihana kun tulee mukaan näille neuvola käynneille,vaikka ei sielä sille välttämättä mitään ole. Tällä kertaa tuli mukaan,että saa kuulla sydänäänet. Sanoin kyllä,että ei sen tarvitse joka käynnille tulla,mutta haluaa kuulemma tulla :)

Nyt 17.3 meillä on rakenneultra. Ja taas jännittää niin paljon,että huhhuh! Mutta uskon vakaasti,että terve ja vilkas kaveri on vieläkin! Tunnen liikkeitäkin jo,nyt parin päivän ajan tuntenut joka päivä edes paristi. :)

Kirjoittelen lisää varmaan jo tänään tai huomenna ainakin :)