It's a boy!

Rakenneultra oli tiistaina ja masussa kaikki hyvin. <3 Pikkunen on vahva jo,vaikka painaa vaan 326g niin välillä näkyy alamasusta läpi kun kaveri potkii!
Poikahan meille tulee! Alusta asti ollut tunne,että poika se on. Mutta kaikkein tärkeintä on,että pikkusella kaikki kunnossa. :)
On niin ihana kun voi sanoa "Meidän poika" <3

Onneks on perjantai! Väsymys on taas palannut kuvioihin,oon jo ennen kasia valmis sänkyyn,otinkin tuossa vähän päikkäreitä :)

Tänään on 19+4 ja tiistaista asti tuntenut masun läpi kun vauva potkii ja kääntyilee,eilen tunsi myös tuleva kummitäti ja isikin liikkeet pari kertaa läpi.

Tyypillä on nyt just tiistaista asti ollut iltasin kahdeksan aikaan tai vähän jälkeen iltajumpat menossa ja silloin tuntuu hyvin päältä. Eilen Villen kanssa puhuttiin että tänään kahdeksan aikaan makoillaan ja pitää kättä siinä masulla kärsivällisesti :D Tunsi sitten kunnon kääntyilyä ja potkuja muutaman kerran <3 

On se kyllä ihmeellistä miten sellanen pieni ihmisen alku voi tehdä näin onnelliseksi :)

On kyllä ihanaa kun on näin lämmintä ja aurinkoista. Tänäänkin koulun jälkeen menin kaverin luo kahville ja istuttiin neljä tuntia parvekkeella auringossa :D Toivotaan,että ei tulis enää kylmä ja lunta!

Hyvä päivä

Tänään on ollut hyvä päivä! Aurinko paistanut aamusta asti ja ollut lämmin :) Kouluun menin 8.30 ja lähdettiin CarSportiin vierailulle,katsomaan pikkubussi tehdasta. Oli ihan jees,alaselkä vaan tuli tosi kipeäksi kun käveli ja seiso niin pitkään :( Yölläkin nukuin todella huonosti alaselkäsäryn takia. Täytyy tilata tukivyö jos se auttaisi näihin kipuihin.
Opiskelen siis vielä,toista vuotta nyt linja-autonkuljettajaksi. Viimeinen vuosi lykkääntyy vauvan tulon myötä,mutta ei se haittaa. Koulu on ollut tämän kanssa todella ok ja ymmärtäväinen,varsinkin luokanvalvoja on ollut tosi kiva! :)
Tänään oli hyvä päivä myös siksi,että sain linja-auton lastaus ja ajoonlähtötarkistus näytöstä kakkosen! (1-3 asteikolla). Siksi kakkoseen tyytyväinen,koska oli ensimmäinen kerta kun teen tuon tarkastuksen yksin,ja toinen kerta kun teen sen ylipäätään :D

Tänään on 19+0,vau! Enään 21 viikkoa laskettuunaikaan,aika on mennyt tosi nopeesti,ensi maanantaina ollaan jo puolessavälissä! Minulla on puhelimessa Vau-sovellus,se on tosi kiva kun joka päivälle on joku pikku teksti ja tieto ja tietysti joka viikolle oma. On myös äidille ja isille omat tekstit joka viikko. Luen aina isin tekstin V:lle :)
V on kyllä ihana ollut tän raskausajan,kovin innoissaan ja antaa iltasin pusun masullekkin kun mennän nukkumaan ja navan kautta pitää kuulemma pikkuiseen yhteyttä :D 
Masu on kasvanut vähän,ei mitenkään hirveästi. Lähinnä tuosta alamahasta kasvaa,tuntuu ettei se yhtään nouse ylemmäs,mutta eiköhän se kohta!
On myös ihanaa kun tuntee liikkeitä joka päivä,edes parisen kertaa <3

Joskus ajattelin,että en tajua miksi raskaana olevat stressaavat niin paljon asioista ja että onko sielä masussa kaikki hyvin ja olin varma,että kun itse olen raskaana niin en ainakaan stressaa vaan nautin. Jepjep :D Ekat viikon meni pelätessä,että onko masussa ketään ja kun oli kipuilua alamahassa ja pientä ruskeaa vuotoa. Noh,käytiin varhaisultrassa ja sielä oli 6mm pituinen toukka jonka sydän sykki. Sen jälkeen rauhotuin vähän,mutta taas jatkui välillä vähän verinenkin vuoto ja taaas pelkäsin. Päivystyksen kautta varmistusultraan rv8 ja kaikki kunnossa. Stressasin silti nt-ultraan asti :D Sielä oli helpottava nähdä kun kaikki oli hyvin ja pikkuinen oli oikein aktiivista sorttia :) Sen jälkeen en niinkään ole enää paljoa stressannut ja pelännyt,mitä nyt välillä tulee tunne,että mitäs jos kaikki ei olekkaan kunnossa. Miten voikaan niin pieni ihmisen alku laittaa aikuisenkin ihmisen pelkäämään. Että nyt tiedän miksi ne raskaana olevat naiset ei kaikki olekkaan koko raskausaikaa ihan rauhallisinmielin :D

Helou!

Ajattelin aloittaa blogin kirjoittamisen nyt raskausaikana. Paljon myllää pään sisällä,niin kiva johonkin kirjoittaa.

Eli olen 20-vuotias nuori nainen ja odotan esikoistani,jonka laskettuaika on 3.8.15, nyt on menossa siis RV 18+4.

Mieheni täyttää ihan juuri 26v ja perheeseemme kuuluu myös yksi koira. :) 

Raskausaika on mennyt hyvin! Pahoinvointia oli viikolle n.13 asti,harvoin enää. Muita kolotuksia mitä tähän kuuluu on vieläkin :D Ja ne tietty pelästyttää välillä,kun ei oikein ole varma mikä on "normaalia" ja mikä ei,mutta onneks tuo mies saa aina mut rauhottumaan <3

Positiivisen testin tein 4. joulukuuta,koska seuraavana päivänä oli suunnitelmissa mennä kaverin pikkujouluihin vähän rentoutumaan,jos testi on negatiivinen. Tikkuun piirtyi heti selvästi kaksi punaista viivaa ja olihan se hieno tunne,mutta uskomaton! V:lle (miehelleni) menin sitä heti näyttämään,että et usko,kaks tuli! V oli myös iloinen,mutta sano että haluaa,että teen testin vielä seuraavana aamuna. :) No seuraavana aamuna viivat oli vielä tummemmat! 

Varhaisraskauden ultrassa käytiin yksityisellä viikolla 6+3 pienen vuotelun takia ja halusin mielenrauhan.että kaikki on hyvin ja olihan sielä. 6mm kokoinen toukka sielä oli ja sydän sykki :)

5.1 oli eka neuvola ja sieltä sain kehuja kun lopetin tupakan polton seinään ja että emme ole alkoholi myönteisiä raskausaikana. 

NT-ultra oli 20.1 viikolla 12+2. En ikinä ole niin paljon jännittänyt kun sinä päivänä! En pystynyt lähtemään edes kouluun. V tuli mukaan myös tottakai ja tais sitäkin jännittää. Kun pääsin siihen pöydälle makaamaan niin en uskaltanut katsoa ruutuun,että mitä jos sielä ei mitään elävää näykkään. V silitteli ja piti kädestä kiinni kun huomasi,että meinaan kuolla siihen jännitykseen. Mutta heti kun lääkäri sen kapulan tuohon masun päälle laittoi,näkyi ruudulla elävä kaveri! Sielä se liikkui ja vaihteli asentoa ja hyppi :D Mittoja oli vaikea saada kun kaveri riehui niin kovasti. En ole ikinä nähnyt V:n naamalla niin leveää hymyä ja niin onnellista ilmettä,kun se näki ekan kerran tulevan lapsensa! Oltiin molemmat niin onnellisia <3 Terve kaveri sielä hillui ja oli hyvän kokoinen.

11.2 oli lääkärineuvola ja sielä kuultiin ekaa kertaa sydänäänet! <3  V on kyllä ihana kun tulee mukaan näille neuvola käynneille,vaikka ei sielä sille välttämättä mitään ole. Tällä kertaa tuli mukaan,että saa kuulla sydänäänet. Sanoin kyllä,että ei sen tarvitse joka käynnille tulla,mutta haluaa kuulemma tulla :)

Nyt 17.3 meillä on rakenneultra. Ja taas jännittää niin paljon,että huhhuh! Mutta uskon vakaasti,että terve ja vilkas kaveri on vieläkin! Tunnen liikkeitäkin jo,nyt parin päivän ajan tuntenut joka päivä edes paristi. :)

Kirjoittelen lisää varmaan jo tänään tai huomenna ainakin :)